Keskiaikaan pyöräillen

Helsingan keskiaikapäivään voi ottaa varaslähdön osallistumalla lauantaiaamuna 13.8.2016 klo 10.00 kestikievari Övre Nybackan pihalta alkavalle pyöräkierrokselle. Vaikka keskiajalla ei vielä pyöriä tunnettu, ovat nämä myöhemmän ajan kulkupelit oiva tapa päästä paikkoihin, joihin on hankala tulla autolla. Niinpä noin 11 km pitkän pyörälenkin aikana saadaan ihailla monia Vantaan keskiaikaisia kyliä, jotka ovat tavallisesti piilossa pääkulkuväylien takana.

Mårtensbyn kylän pellot auringonlaskun aikaan. Kuva Miki Wiik.

Pyöräilykierroksen aikana kuljetaan pääosin Suuren Rantatien vanhempaa linjausta, joka kulki kylästä kylään. Se on siis vielä vanhempi versio nykyisinkin maastoon merkitystä Suuren Rantatien linjauksesta, joka erottuu monin paikoin Kuninkaantie -kylttien avulla. Kyseinen Kuninkaantien reitti on kuitenkin aikansa valtaväylä, joka ohittaa monen vanhan kylän. Tien vanhempi ja alkuperäinen kylästä kylään kulkeva linjaus on hyvin hahmotettavissa Mårtensbyn ja Kirkonkylän välissä. Tätä reittiä on tarkoitus kulkea pyörän selältä tapahtuvan opastuksen aikana.

Brutubyn läpi kulkevan kapean kyläraitin toisella reunalla alkavat kylän pellot, jotka sijaitsevat alaspäin viettävässä rinteessä. Kuva Miki Wiik.

Pyöräretki siis alkaa Mårtensbyn Övre Nybackan tilan pihalta (Nybackankuja 4). Sieltä matka jatkuu Vantaankosken vanhan puusillan kautta Suurelle Rantatielle, josta pian poiketaan Vinikbyn tielle. Vinikbystä matka jatkuu Brutubyhyn. Näiden kahden kylän tiet kuuluvat varmaan Vantaan kauneimpiin teihin, joten ne ovat todella tutustumisen arvoisia.

Sillbölen ja Övitsbölen välinen tie kulkee metsikön läpi. Kuva Miki Wiik.

Brutubystä poljetaan eteenpäin kohti Sillbölen kylän vanhoja kantatiloja ja kierretään samalla Silvolan tekojärvi. Hiekkatiellä peltojen ja metsien ympäröimässä maastossa voi hyvin aistia ikiaikaista talonpoikaistunnelmaa, eikä heti tunne olevansa pääkaupunkiseudulla. Sillbölestä seuraava kylä on puolestaan Övitsböle, jonka kautta jatketaan Tolkinkylään, jossa aikoinaan asui suomenkielisten ja ruotsinkielisten Helsingin pitäjäläisten välillä toiminut tulkki. Tolkinkylän vieressä sijaitsi sitten pitäjän verot keränneen veromiehen kylä, eli Skattmansby. Skattmansbystä päästäänkin retken päätepysäkille, eli Kyrkobyhyn. Kirkonkylässä voi sitten levätä ja jatkaa päivää keskiaikaisissa tunnelmissa kun Helsingan keskiaikapäivä ohjelma- ja ruokailutarjoiluineen alkaa klo 12.

Pyöräilyretken oppaana toimii arkeologi Andreas Koivisto.

Merkityksellinen kukko

Lauantaina 13.8.2016 järjestetään Kirkonkylässä Vantaalla ensimmäistä kertaa Helsingan keskiaikapäivä. Keskiaikapäivän logossa esiintyvä kukko on merkityksellinen ja liittyy tiiviisti sekä Vantaan että koko Suomen keskiaikaan ja menneisyyteen.

Oletko esimerkiksi koskaan ihmetellyt mistä suomenkielen sana "hana" tulee? Sanan selitys liittyy Vantaan Mårtensbyn Lillaksenkin keskiaikaiselta kylätontilta löytyneeseen kukkohanaan. Esine on antanut nimensä kaikille suomen kielen hanoille, sillä Hana-sanan alkuperä on keskialasaksan kukkoa tarkoittavassa sanassa Hane. Kieltä puhuttiin yleisesti muun muassa Tallinnassa, jonne oli vilkkaat kontaktit keskiajan Vantaalta.

Lillaksen keskiaikaiselta kylätontilta löytynyt tynnyriin työnnettävä kukkohana. Olutta valutettiin sulkijassa olevasta kukosta kiertämällä. Kukkohana on mahdollisesti kuulunut tilan omistaneelle Jöran Pedersson Bondelle tai hänen pojalleen Jöran Lillelle. Kuva Riina Koivisto.

Kirkonkylästä kukkohanaa ei ole löytynyt, mutta voimme olettaa sielläkin lasketun olutta vastaavanlaisista hanoista. Olihan Kirkonkylässä 1540-luvulla jopa kuusi oluen myyntiä harjoittanutta krouvaria. Krouvareiden määrästä päätellen olutta myytiin kirkon ympäristössä ja kirkonmenojen yhteydessä paljon. Runsas oluenmyynti näyttääkin olleen ongelma, sillä Kustaa Vaasa oli vuonna 1541 kehottanut Suomessa olevia voutejaan puuttumaan yleiseen tapaan pitää krouveja kirkonmäellä ja myydä runsaasti olutta juhlapäivinä. Tämä oli kuninkaan mukaan vaarallista, eikä siitä voinut seurata mitään hyvää.

Vantaalla kukko on myös varoittanut tulevista vaaroista. Kirkonkylän suurin vartija oli nimittäin tapulin huipulla koreileva kukko. Tässä on 1900-luvun alkupuolelta kukkoon liittyvä tarina, joka on vapaasti käännetty ja lyhennelty Kyrkoby ungdomsföreningenin Lyktan-lehden numerosta 1/1926:

”16.6.1924 minä ja toinen poika seurasimme komean hirviuroksen matkaa kylässä. Hirvi sai tylyn vastaanoton pappilan hevoshaassa. Kyläkierroksen jälkeen hirvi ui joen yli Tapanilaan. Olimme hautausmaalla ja silloin kirkon vahtimestari tuli pyytämään, että auttaisimme tasoittamaan hirven jättämät jäljet ruohikolta ja käytäviltä. Silloin Nummelinin täti tuli kertomaan, että tänään aamupäivällä nuori ylioppilas on ampunut Bobrikoffia ja itseään. Siihen kirkon vahtimestari tuumasi, että oli arvannut tänään tapahtuvan jotain suurta, olihan kukko kitissyt niin kovasti. Ihmettelimme voisiko kukko sellaista tietää. Vahtimestari kertoi, että siitä lähtien kun Bobrikoff oli tullut Suomeen oli kukko kääntynyt kohti itää, Venäjää ja uhan suuntaa kohden. Keväällä 1918 kukko käänsi katseensa suoraan Helsinkiin. Silloin vakuutuin, että hän on todellakin meidän vartijamme. Viime vuosina kukko on kääntänyt katseensa kaakkoon ja lounaaseen. Aivan kuin hän katselisi rautatietä. Yrittääkö kukko varoittaa meitä asutuksesta, joka seuraa rautatietä? Toivotaan että huvila-asutus jää Helsinkiin ja tämä vanha ruotsinkielinen maaseutu saa jäädä rauhaan.”

Pyhän Laurin kirkon kellotapulin katolla oleva kukkoviiri on varoittanut kyläläisiä tulevista vaaroista. Kuva Riina Koivisto.

Helsingan keskiaikapäivänä voi itse tulla paikan päälle toteamaan minne suuntaan kukko katsookaan.

Andreas Koivisto